Tutkiva raportti · 16. huhtikuuta 2026

Minabin lapset — kun tarkasti suunnattu ohjus osui luokkahuoneeseen.

Kaksikymmentäkaksi minuuttia. Niin paljon kului aikaa Helmikuun 28. päivänä vuonna 2026 kello 10.23:n ja 10.45:n välillä. Ensimmäisessä satelliittikuvassa, Shajareh Tayyebeh -tyttökoulu on näkyvissä. Toisessa sitä ei enää ole. Tämä on raportti siitä, mitä sen jälkeen on voitu osoittaa todeksi ja että mitä on jäänyt pimentoon — ja ketkä maksavat hinnan.

Mitä Shahrak-e Al-Mahdissa tapahtui?

Minab on noin 90 000 asukkaan rannikkokaupunki Hormozganin maakunnassa, Iranin eteläpäässä, lähellä Hormuzin salmea. Shajareh Tayyebeh -niminen alakoulu sijaitsee Shahrak-e Al-Mahdin asuinalueella. Helmikuun 28. päivänä 2026 — samana aamuna, jona Yhdysvallat ja Israel aloittivat yhteiset iskunsa Iranin ydinohjelma- ja sotilaskohteisiin — koulu oli täynnä lapsia ja opettajia. Oppitunnit olivat juuri alkaneet.

Iskun jälkeen Iranin viranomaisten ilmoittama kuolonuhrien määrä asettui 165–168 välille. UNICEFin ja Al Jazeeran raportoimien tietojen mukaan suurin osa menehtyneistä oli 7–12-vuotiaita tyttöjä. Loukkaantuneita oli noin sata lisää. Kyseessä on tämän konfliktin yksittäisistä, siviiliuhrilukemiltaan tuhoisin tapahtuma.

Kaksi selitystä — ja yksi ristiriita

Yhdysvaltain puolustusministeriö ja Israelin puolustusvoimat ilmoittivat Time-lehdelle ja AP:n uutistoimistolle, etteivät he olleet tietoisia kouluun osumisesta. Washingtonin alustava arvio, jonka NBC News ja CBS News raportoivat, tunnustivat että Yhdysvallat oli "todennäköisesti" vastuussa iskusta — mutta ei olleet iskeneet tahallisesti kouluun, vaan "tapaturma" johtui mahdollisesti vanhentuneesta tiedustelutiedosta. Aiemmin paikalla ollut IRGC:n tukikohta suljettiin jo noin 15 vuotta sitten, mutta karttamerkintä saattoi säilyä vanhoissa kohdepaketeissa.

CBC:n tutkimus päätyi samankaltaiseen johtopäätökseen: kyseessä oli joko asejärjestelmän vika tai CENTCOMin tiedustelun virhe, jossa täsmäisku oli kohdistettu viereiseen sotilaskohteeseen ja koulun uhrit olivat "valitettavia" uhreja. Tämä on eri versio samasta faktasta: ohjus oli tarkka, mutta kohdelista oli vääränlainen.

Al Jazeera Investigative Unit ja Amnesty International ovat päätyneet toiseen johtopäätökseen. Al Jazeeran mukaan satelliittikuvat osoittavat, että iskualueella sijaitseva Shahid Absalanin klinikka — joka on Iranin vallankumouskaartin merivoimien lääkinnällisessä käytössä — jäi täysin osumatta, vaikka se sijaitsee fyysisesti tukikohdan ja koulun välissä. Al Jazeeran analyytikoiden mukaan tämä viittaa siihen, että ohjusten koordinaatit olivat riittävän tarkkoja erottamaan yksittäisiä rakennuksia samasta korttelissa. Amnesty Internationalin maaliskuussa julkaistu arvio nimeää Yhdysvallat iskun tekijäksi ja pitää kohdentamista todennäköisesti tahallisena.

Human Rights Watch vaati 7. maaliskuuta 2026 riippumattoman sotarikostutkinnan aloittamista. YK:n riippumaton tiedonhankintakomissio Iranin osalta antoi saman suuntaisen lausunnon. UNESCO julisti iskun "räikeäksi humanitaaristen oikeuksien loukkaukseksi". Iran puolestaan nimesi iskun ensimmäisestä hetkestä lähtien tahalliseksi joukkomurhaksi ja vaati kansainvälistä oikeuden huomiota.

"Kun maailman tarkin ohjus valitsee luokkahuoneen, tarkkuudella ei enää voi selittää mitään." — Al Jazeera, kommentaari Minabin iskusta, 15. maaliskuuta 2026

Tekoäly, tarkkuus ja kohteen valinta

Tomahawk Block V -risteilyohjus, jollaista iskuvideoissa näkyy, ei ole tekoälyohjattu ase sanan klassisessa merkityksessä. Sen navigointi perustuu inertia-anturiin, GPS-satelliittipaikannukseen, maastokartan tunnistukseen (TERCOM) ja maalin visuaaliseen tunnistamiseen (DSMAC). Block IV -versiosta eteenpäin ohjus on voitu ohjelmoida muuttamaan kohdetta kesken lennon. Tarkkuus on metrien tasolla.

Tekoälyn osuus nykyaikaisessa sodankäynnissä sijoittuu kuitenkin ketjun alkuvaiheille: siihen, miten kohde valikoituu, ennen kuin ohjus lähtee. Israelin puolustusvoimat on käyttänyt Gazan sodassa kahta järjestelmää, joiden olemassaolon IDF on myöntänyt: Habsora (The Gospel), joka ehdottaa rakennuskohteita, ja Lavender, joka ylläpitää tekoälyllä luotua listaa mahdollisista kohdehenkilöistä. Molempia on käytetty kohteiden paikantamiseen, aluksi inhimillisestä 50 kohteesta vuodessa, jopa satoihin kohteisiin päivässä.

Minabin osalta ei ole avoimen lähteen todisteita siitä, että näitä järjestelmiä olisi käytetty iskun kohdentamiseen. +972 Magazine ja The Guardian -lehden raportit Gazasta ovat kuitenkin nostaneet esiin kysymyksen siitä, miten tekoälytyökalujen tuottamat kohdesuositukset vaikuttavat inhimilliseen harkintaan. Yhdessä julkaistussa tapauksessa kohdetarkistukseen käytettiin noin 20 sekuntia, jossa ajassa ehdittiin käytännössä vain varmistaa kohteen sukupuoli. Kysymys ei ole vain siitä, tekeekö tekoäly päätöksen — vaan siitä, jääkö ihmiselle enää aikaa kyseenalaistaa sen ehdotusta.

Vastuusta — ja sen puuttumisesta

Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaan koulut ovat siviilikohteita. Niiden tahallinen pommittaminen on sotarikos. Virheellisesti tai "harhaan joutuneenakin" tapahtunut isku edellyttää riippumatonta tutkintaa, jos uhreina on siviilejä — ja erityisesti lapsia. Näin lausuvat Geneven sopimusten lisäpöytäkirjat I ja II, joita sekä Yhdysvallat että Iran ovat osittain tunnustaneet tapauskohtaisesti.

Vastuunkannon osalta tilanne on tämä. Yhdysvallat ei ole tämän raportin julkaisuhetkeen mennessä tunnustanut virallisesti vastuutaan eikä aloittanut julkista tutkintaa. Ryhmä yhdysvaltalaisia senaattoreita vaati maaliskuussa 2026 riippumatonta tutkintaa. Israel on johdonmukaisesti kiistänyt olleensa operatiivisesti kyseisellä alueella iskun aikaan. Iran on nimennyt iskun sotarikokseksi ja vienyt asian YK:n ihmisoikeusneuvoston eteen. Kansainvälinen rikostuomioistuin ei ole avannut tutkintaa tämän yksittäisen tapahtuman osalta.

YK:n ihmisoikeusasiantuntijat tuomitsivat iskun maaliskuussa jyrkin sanakääntein ja vaativat riippumatonta tutkintaa. Käytännön työtä sen käynnistämiseksi ei ole tätä kirjoitettaessa tehty. Kuukausi iskun jälkeen neljä eri kansainvälistä elintä oli pyytänyt tutkintaa. Yksikään niistä ei ollut saanut pääsyä kohteeseen.

Vaikka viranomaiset eivät tutki, suremaan jääneiden perheiden tuska on valtava. Kenenkään ei pitäisi joutua hautaamaan omia lapsiaan.

Perheet, jotka jäivät jäljelle:

Drop Site News ja Foreign Policy -lehden huhtikuussa 2026 julkaisema reportaasi kuvaavat Shahrak-e Al-Mahdin hautausmaata paikkana, jossa vanhemmat viettävät yöt lastensa hautojen vieressä. Reza Zarei, 47-vuotias isä, menetti 7-vuotiaan tyttärensä Rahan. Hän löysi tytön kaivaessaan raunioita ja ruumiinosia ohjuksen iskun jälkeisinä tunteina. Zarei kertoi toimittajille tulevansa hautausmaalle aina auringonlaskun jälkeen ja jäävänsä sinne aamun rukouskutsuun saakka.

Mohammad Jafari, 10 vuotta, oli Maaliskuun kolmanteen päivään mennessä yksi kolmesta vielä kateissa olleesta. Hänen perheensä odotti vastausta kuukauden ajan. 29. maaliskuuta Mohammad palautettiin vanhemmilleen — valkoiseen kankaaseen käärittynä, vaatimattomassa puuarkussa, johon oli asetettu punaisia kukkia. Middle East Eye on julkaissut listan uhrien nimistä ja iästä; siinä on 158 nimeä, seitsemän nimetöntä.

Iranin viranomaiset julistivat alueelle kolmipäiväisen surun ajan. Valtakunnallista surupäivää ei kuitenkaan saatu ilman poliittista kehystä. Minabin uhrien omaiset kertoivat useiden toimittajien haastatteluissa tulleensa käytetyksi mielenosoitusten kulisseissa, samalla kun tekniset korjaukset rauniopaikalle viivästyivät.

Käytännössä asia eteni seuraavasti: yhden kaupunginosan perheet ovat menettäneet lapsensa. Kansainvälinen media on uutisoinut ja siirtynyt eteenpäin. Oikeudellista vastuuta ei ole määritelty. Korvauksia ei ole maksettu. Psykososiaalinen tuki on paikallisten toimijoiden varassa; UNICEF on raportoinut päässeensä alueelle vain rajoitetusti. Vanhemmat palaavat edelleen haudoille öisin.

Iranilaisten lasten sota

Minabin tapahtuma on yksittäistapaus, mutta ei irrallinen. Yhden kuukauden jälkeen Yhdysvaltojen ja Israelin iskuista Iranissa UNICEF kirjasi 216 lapsen kuolleen ja 1 767 loukkaantuneen. Luvut perustuvat Iranin terveysministeriön ja YK:n yhteisiin arvioihin, eikä niitä ole riippumattomasti vahvistettu kokonaan. UNICEFin kommunikaatiossa on toistuvasti todettu, että luvut ovat todennäköisesti alakanttiin arvioitu, koska osa loukkaantuneista ei pääse sairaaloihin rikkoutuneen infrastruktuurin vuoksi.

Yhteensä ainakin 20 koulua ja 10 sairaalaa on raportoitu vaurioituneen Iranissa konfliktin aikana. Vähintään kahdessa Teheranin itäpuolen koulussa on kuollut oppilaita erillisissä iskuissa. Al Jazeeran huhtikuussa 2026 julkaiseman selvityksen mukaan vähintään 30 iranilaista yliopistoa on ollut iskujen kohteena helmikuun 28. päivän jälkeen.

Lukujen takana on myös toinen totuus, jota tilastot eivät kerro. UNICEFin mukaan Iranissa on yli 14 miljoonaa kouluikäistä lasta. Heistä arviolta 4 miljoonaa asuu alueilla, joilla iskut tai niiden uhka on sulkenut kouluja. Osa opiskelusta on siirtynyt verkkoon, mutta Iranin sähköverkkoon ja internetyhteyksiin on kohdistettu iskuja, jotka ovat ajoittain katkaisseet myös etäopetuksen. Psykososiaalinen apu on rajallista, ja Iranin oma mielenterveyspalvelujen saatavuus on jo ennen sotaa ollut WHO:n tilastoissa Lähi-idän heikoimpia.

Mitä tämä kertoo sodan muodosta

Minabin isku on kolmen suuren muutoksen leikkauspisteessä. Ensimmäinen on tarkkuusaseiden yleistyminen — siviileille luvattu suoja siitä, että pommit eivät enää osu vääriin paikkoihin, ei ole toteutunut. Toinen on tekoälyn nouseva rooli kohdevalinnassa; kysymys ei ole ohjusten älykkyydestä, vaan ihmisten ja algoritmien välisen harkintaketjun ohenemisesta. Kolmas on vastuunkannon rapautuminen: kun riippumattomat tutkinnat eivät pääse alkuun, syntyy tilaa rinnakkaisille totuuksille, joita kukaan ei voi varmistaa.

Tämän raportin kirjoitushetkellä Minabin koulun paikalla seisoo aidattu alue. Iranin viranomaiset kertovat rakentavansa muistomerkin. Perheet kertovat, että he eivät halua muistomerkkiä — he haluavat tietää, miksi? Se kysymys on toistaiseksi jäänyt ilman vastausta.

Tärkein asia, joka oli voidaan sanoa varmaksi on tämä: koulupäivän oli tarkoitus alkaa kello 08.00 ja päättyä kello 13.00. Sen sijaan, 165 kuollutta lasta, eikä vieläkään mitään konkreettista faktaa tapahtumien kulusta.