Helsingin Vuosaaren satama oli yöaikaan kuin joku olisi sammuttanut valot koko maailmasta. Vain nostureiden punaiset varoitusvalot paloivat sumun läpi kuin hitaasti vilkkuvat sydämenlyönnit.

Tullin harmaa halli oli kylmä ja liian kirkkaasti valaistu. Metallisen pöydän päällä oli kosteuden rypistämä ruskea paperikansio. Sen päälle oli kirjoitettu kuulakärkikynällä:

KONTTI: HJCU 784231-6 · LÄHETTÄJÄ: GUANGZHOU HANLONG TEA IMPORT & EXPORT CO., LTD. · SISÄLTÖ: VIHREÄ TEE, 4800 KG

Joonas Rautiainen vilkaisi merkintää ja sitten konttia hallin keskellä. Kontin kylki oli kostea merivedestä, koodinumerot erottuivat juuri ja juuri metallista.

– Meillä on kolme muutakin konttia tänä yönä, Tullin vanhempi tarkastaja mutisi hänen selkänsä takaa. – Tämä olisi normaalisti mennyt vihreänä. Teetä, paperit kunnossa, ei mitään erikoista profiilissa.

Joonas ei vastannut heti. Hän antoi katseensa viipyä kansion kulmassa, siinä kohdassa missä rahdin maksaja oli vaihtunut jo kahdesti ja yksi allekirjoituksista oli poikkeava.

– Paitsi että maksajana on hongkongilainen pöytälaatikkofirma, joka lopetti toimintansa kolme vuotta sitten, Joonas sanoi. – Ja reitti kiertää Rotterdamin kautta, vaikka suoralla yhteydellä säästäisi aikaa viikon verran.

Kun kontin metallinen ovi vihdoin kirskuen avautui, kolmas laatikko oli hieman painavampi. Leikkausveitsi rapsahti pahvin läpi.

Päällä oli jälleen teetä — mutta vain ohuesti. Sen alla oli tiukkaan sullottu, läpinäkyviin vakuumipusseihin pakattua valkoista jauhetta. Jokaisen pussin pintaan oli painettu mustalla, siistillä fontilla teksti:

CHINA WHITE

Hänen puhelimensa värähti.

LAB: ENSIMMÄINEN ANALYYSI VALMIS. ALFAMETYYLIFENTANYYLI. MERKINTÄ: CHINA WHITE. ARVIOITU PUHTAUS: 95-97% — ERITTÄIN KORKEA.

Seuraavana yönä, College Gardensin pienessä lähiössä keittiön valot paloivat yhä, vaikka kello oli jo kaksi yöllä.

Lattialla, kaapin oven edessä, makasi kahdenkymmenen vuoden ikäinen nuori mies, silmät puoliksi auki, huulet sinertävinä. Hänen puhelimensa värisi pöydällä. Näytössä vilahti viesti: "u ok?" Se jäi vastaamatta.

Tyhjä, pieni muovipussi oli pudonnut hänen kädestään.

CHINA WHITE

Nicole Hart, DEA:n erikoisagentti, istui toimistonsa pöydän ääressä. Viimeisen kolmen kuukauden aikana sama termi oli toistunut kuolinsyyraportissa ympäri Yhdysvaltoja.

– Meillä on kuvio, ääni sanoi toisesta päästä. – Ei yksittäisiä keittiöitä. Tämä on yhtenäisempää. Puhtaampaa. Organisoidumpaa.

Nicole vilkaisi seinällä olevaa karttaa. Pienet punaiset nastat muodostivat jo nyt vyöhykkeen Atlantin rannikolle.

Hän ei vielä tiennyt, että samana yönä, kylmässä satamahallissa, suomalainen poliisi oli katsonut täsmälleen samaa nimeä laboratorion raportissa.

Ensimmäinen ruumis ei olisi viimeinen. Ja se kulkisi nopeammin kuin yksikään virasto ehtisi myöntää.