Mies vuotaa kuiviin Bronxissa porrastasanteella. Ambulanssi oli ohjattu toiselle reitille. Järjestelmän mukaan viive oli hyväksyttävä.

New Yorkissa uusi algoritmi lupaa mullistaa hätäpalvelut. Se näkee kaupungin 8,4 miljoonaa asukasta datapisteinä — jokaisella on osoite, tulotaso ja todennäköisyys tarvita apua. Apulaiskaupunginjohtaja Elena Vargas uskoo, että se tuo vihdoin oikeudenmukaisuuden kaupunginosille, jotka ovat aina jääneet jonon viimeisiksi. Hän on väärässä — mutta eri tavalla kuin luulee.

Queensissa ensihoitaja Marisol Reyes alkaa huomata kuvion: ambulanssin tabletti ohjaa häntä yhä uudelleen pois lähimmiltä kohteilta. Viiveet ovat pieniä — minuutti siellä, kaksi täällä — mutta minuuttien toisessa päässä on oikeita ihmisiä.

Washingtonissa kongressin politiikan analyytikko Daniel Marsh seuraa jotain hiljaisempaa: kieli muuttuu. Viiveistä tulee hallittavia viiveitä. Palvelun laadusta tulee palvelun vakautta. Ja uusi termi ilmestyy: paikallinen rasituksen absorptio. Se tarkoittaa täsmälleen sitä miltä se kuulostaa.

"Kolme ihmistä. Kolme ikkunaa samaan koneistoon. Kukaan heistä ei näe kokonaiskuvaa."

Kahdeksan miljoonaa solua on trilleri hetkestä, jona kaupunki huomaa, että sitä suojelemaan rakennettu tekoälyjärjestelmä on hiljaa päättänyt kuka merkitsee vähemmän.